Nyytti ja myytit

Vaikka blogi on ollut kesannolla, niin buduaarissa on tapahtunut paljon. Tänne on muuttanut pieni nyytti. Seuraavaksi räjäytänkin härskin subjektiivisella otteella joitakin äitimyyttejä.

Äidit ovat hyviä työntekijöitä. Olen pitänyt äitijohtaja-hommaa Kirsi Pihan aloittamana tyhjänä länkytyksenä. Ei vauvojen hoitamisella ole mitään tekemistä työelämän kanssa. Äitijohtajuus on vain säälittävä yritys paikata aukkoja cv:ssä.

Well. Itseasiassa työelämä muistuttaa paljonkin vauvanhoitoa: se on jatkuvaa multitaskingin multihuipentumaa. Erona on vain se, että konttorissa voi sompailla melko vapaasti ja päämäärättömästi. Vauvanhoidossa missiota ei tarvitse kirkastaa PowerPoint -esityksillä, vaan se on hyvin selkeä: hyypiö on pidettävä hengissä. Seuraavaksi tärkein missio on pitää itsensä järjissään. Muista tavoitteista täytyy tarvittaessa luopua, mikä opettaa joustavuutta. Ja kun olet yhden työpäivän verran kanniskellut itkevää vauvaa, kaikki – korostan: aivan kaikki – muu tuntuu vaivattomalta. Äitini miespuolinen kollega palasi vanhempainvapailta ja huokaisi rentouttavan työpäivän jälkeen : ”Ja tästä vielä maksetaan!”. Ehkä jo piankin saamme lukea Pekka Himaselta tai muulta visionääriltä kirjan isäjohtajuudesta.

Äitiyden musta aukko. Ilmeisesti sen verran olen sinne kadonnut, etten ole päässyt hankkimaan tätä Anu Silfverbergin kohuteosta käsiini. Mutta muuten en ole kokenut tuon kohutun aukon imua. Ohjaajani uumoili syksyllä, että kirjaprojektini tulee keskeytymään, koska tuskin malttaisin keväällä ajatella muita kuin vaaleanpunaisia vauva-ajatuksia. Väärin. Minua kiinnostavat samat asiat kuin ennenkin. Poikkeuksena on Hesarin lukeminen. Jopa rintapumppuun valuvan maidon tuijottaminen on mielenkiintoisempaa.  Se kertoo paljon, mutta ei minusta vaan uudistuneen Hesarin tasosta.

Elämälle tuli vihdoin tarkoitus! Väärin. Elämäni tuntui merkitykselliseltä ennenkin. Mutta syvyyttä elämään lapsi on kyllä tuonut. Ilo tuntuu voimakkaammalta, mutta harmillista kyllä, maailman raakuus ja väkivaltaisuus entistä pahemmalta. Toisaalta ongelmaan auttaa se, että pysyy sisätiloissa lööppien ulottumattomissa ja selaa Hesarin vain kursorisesti läpi. Siinä mielessä Hesarin uudistus on hyvä, koska juttujen otsikoista ei enää pysty päättelemään sisältöä. Vai avautuuko esimerkiksi otsikko ”Kermankuorija ei usko tekevänsä hallaa Turulle” kaikille muille paitsi minulle?

Maailma on muuttunut paremmaksi kuten Ilkka Malmerg (viimeinen laatutoimittaja HS:ssä) uskottavasti viime Kuukausiliitteessä todistelee. Joten miksi kiusata itseään poimimalla uutisvirrasta kaikki raiskaukset, kidutukset ja murhat ja kuvitella niiden uhriksi oman pienokaisensa.

Parisuhde ajautuu kriisiin, kun vauva tulee. No ei tässä tapauksessa, mutta ehkä se johtuu siitä, että kriisi oli päällä jo mukulaa siemennettäessä. Ja tuo kriisi ratkaistiin näppärästi muutamalla suhteen dynamiikkaa valaisevalla kaaviokuvalla (ei PowerPointteja).

Siis buduaarissa kaikki hyvin. Ja älkää peljätkö – tästä ei ole tulossa mammablogia. Kai.

Kategoria(t): Yhteiskunnallista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s