Näin naistenpäivän aattona aion juhlistaa omaa naiseuttani – tietenkin miesten kustannuksella.
Sukupuolieroilla repostelevat tekstit tuppaavat olemaan myyvempiä kuin ne, joissa väitetään, että miehissä ja naisissa ei ole eroja. Siispä lähden ensiksi mainitulle linjalle.
Seuraavat viisi asiaa ovat ne syyt, joiden vuoksi minusta on mukavaa olla nainen niinä vuoden 364 muunakin päivänä.
1. Minun ei tarvitse yliyrittää
Tämä kaamea sukupuolijärjestelmä, joka yhteiskunnassamme vallitsee, asettaa miehille hirvittäviä paineita. Pitää menestyä ja päteä – hinnalla millä hyvänsä. Muuten mies ei saa naisia, mies alkoholisoituu ja lopulta syrjäytyy.
Olen nähnyt työelämässä niitä rassukoita – siis miehiä jotka pyristelevät epätoivoisesti päästäkseen sukupuolensa edellyttämiin asemiin. Seiskan pojat yrittävät päteä johtajina tai muuten vain aivan liian isoissa saappaissa. On pakko edetä uralla, vaikka sitten pomoja nuoleskelemalla tai omat periaatteet myymällä. Se on surullista katsottavaa.
Sen sijaan minulle, kasin tytölle, yläasteen opinto-ohjaaja suositteli tutustumista siivous- ja puhtaanapitoalan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Näihin odotuksiin nähden ylisuoriutuminen on ollut varsin yksinkertaista.
2. Pidän pinkistä
Tarvitseeko selittää?
Miksi kutsutaan miehiä, jotka pitävät pinkistä? Tai mikä pahempaa, pukeutuvat pinkkiin? Niin-in. Sellaiset miehet eivät pääse presidenteiksi.
3. En tarvitse filosofiaa viettääkseni merkityksellistä elämää
Filosofia on hieno asia ja länsimaisen tieteen perusta. Mutta ei sisään ja ulos hengittämiseen tarvita mitään filosofioita. Olen hämmentyneenä huomannut, miten monet tuntemani miehet etsivät epätoivoisesti elämäänsä jotakin filosofista aatesuuntaa, jonka taakse ryhmittyä. Eksistentialismi – ei…itämäiset filosofiat – hmm… ehkäpä. Ufotkin kelpaavat siinä vaiheessa, kun kaikki länsimaiset ja itämaiset filosofiat ovat epäonnistuneet merkityksettömyyden tunteen poistamisessa miehen elämästä.
4. Olen hormonien vallassa vain muutaman päivän kuukaudesta
Minusta tuntuu, että avokkini menstruoi paljon useammin kuin minä. Toiset miehet menstruoivat koko ajan – he eivät vain tajua sitä. Miettikääpä vaikka Timo Rätyä.
5. Miehenä olisin ellotus – tai kuollut
Mikäli luonteenpiirteeni pitäisi ennallaan, mutta vaihtaisi sukupuolen, olisin näsäviisas mulkku. Irstailijasika. Rasvainen kähmijäjuoppo, joka heiluttelee Visaa ja yrittää käyttää valta-asemaansa saadakseen pesää. Sanalla sanoen: yök. Koska olen nainen, heiluttelen Visaa ainoastaan silloin, kun olen liian humalassa löytääkseni narikkalappuani.
Olisi myös hyvin mahdollista, että olisin kuollut, jos olisin mies. Ymmärtääkseni yllytyshulluilla nuorilla miehillä on hyvin suuri todennäköisyys päätyä syleilemään neitsyeiden sijaan maan povea.
Eli siskot ja veljet: nostakaamme yhdessä malja huomenna!
Elikkäs luin juuri tämän kirjoituksen. Juuri ihan sattumalta tai ehkä naisten päivän tiedostamattani innoittamana olenkin pohtinut viime aikoina seuraavia kysymyksiä:
Kuka sen nyt sitten päättää, että kuka on mies ja kuka on nainen? Miten se määritellään, että kuka on mies ja kuka nainen? Pitäisikö sukupuolta ylipäätään määritellä jotenkin? Ja onko olemassa muitakin vaihtoehtoja, että henkilö olisi joko mies tai nainen?
Ja siis itsehän en tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta silti tai juuri siksi olen niitä pohtinut.
Niin, eihän se mitenkään yksiselitteistä ole. Biologiseltakin kannalta katsottuna kromosomiyhdistelmiä on useampia kuin kaksi. Ja ajatella – näin tärkeä, elämänkohtaloa ohjaava asia määritellään yhdellä vilkaisulla syntymän yhteydessä. Mon dieu. Hyviä kysymyksiä, ei minullakaan ole tähän täsmällisiä vastauksia
Pinkkiin pukeutuvat miehet eivät pääse ehkä presidentiksi, mutta Ruotsin kuninkaaksi ja nalle wahlrooseiksi tuntuvat päätyvän.