Pssst. Kerron teille salaisuuden. Mutta älkää kertoko sitä eteenpäin, älkää ainakaan Björn Wahlroosille, Lasse Laatuselle tai Jari Sarasvuolle.
Minä nimittäin pötköttelen ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Kaikkeen ei ole varaa, mutta elämä on taatusti laadukkaampaa kuin aiemmin. 500 päivän kuluessa uskon keksiväni, mitä haluan tehdä isona.
Mutta mutta. Systeemi on rakennettu niin, että jos olet työttömänä, niin sitten perkele olet. Olen saanut konkreettista tuntumaa siihen, mistä ex-kollegani Anu Suoranta on meuhkannut jo pitkään: suomalaisessa työttömyys- ja sosiaaliturvassa aukkoja, joiden läpi etenkin itsensätyöllistäjät tipahtelevat kuin tilhet talvipakkasilla.
Tällä viikolla eräänä päivänä läksin aamubideen jälkeen buduaaristani ulos näyttäytyäkseni Kluuvin työkkärissä.
Pönäkkä, elämäänsä kyllästynyt miesvirkailija esitti kysymyksiä, joilla hän pyrki selvittämään olenko aktiivinen työnhakija, kuten asiaan kuuluu. Koetin vedota tämän kylmäkiskoisen olennon tunteisiin. Kerroin, että tekisin mielelläni keikkahommia esimerkiksi freetoimittajana, mutta kun sain syksyllä vähän ikävän viranomaislausunnon. Sen mukaan minulle ei saanut maksaa työttömyyskorvausta, kunnes oli pitävästi selvitetty, olenko yrittäjä vai en. Jos minut olisi katsottu yrittäjäksi, senttiäkään korvausta ei olisi herunut. Lausunnossa sanottiin vielä kauniiksi lopuksi, että jos lisää keikkaa tulisi, niin statukseni selvitetään uudelleen yhtä huolellisin menoin.
”Tee tuntityötä”, tokaisi virkailija rilliensä takaa. No, se nyt ei ole lehtialalla kovin tavanomaista. ”Minähän en päätä kuka on yrittäjä ja kuka ei”, virkailija sanoi tympääntyneesti. Kyllähän minä sen tiesin. Ikävää tässä on vain yksittäisen ihmisen kannalta se, ettei kukaan osaa mukamas sanoa, missä yrittäjän ja itsensätyöllistäjän raja menee. Joku sen päätöksen kuitenkin tekee.
Virkailija ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi. Hän lykkäsi käteeni esitteen. Tässä on vastaus pulmiisi, it’s easy! Eezy on firma, joka hoitaa työnantajavelvoitteet niin, että työ kuin työ saadaan näyttämään työsuhteessa tehdyksi. Sanoin, että on tästä varmasti minulle apua, mutta onhan tämä ihan järjetöntä, että tällaista bulvaanitoimintaa tarvitaan. ”Seuraava aika on yhdestoista kesäkuuta”, totesi virkailija tähän. Selvä, heippa ja duudiluu!
Loppuviikosta buduaariin kantautuu iloinen uutinen. Muusikkojen liitto maksaa Revenge of the Bootille kirjan mukaisen keikkaliksan Anun läksiäisisjuhlista. Mahtavaa! Mutta sitten iskee angsti. Voi v***u! Nyt menee taas ansiosidonnainen katkolle! Soitan Anulle ja kysyn, mitä helkuttia tehdään. Jopa alan asiantuntija hämääntyy hetkeksi. Iltapäivällä asia on ratkennut: en teekään rikosta ottaessani vastaan rahaa, koska Muusikkojen liitto maksaa työnantajasivukulut. Teen siis Cafe Mascotin lauteilla puoli tuntia ihan rehellistä palkkatyötä, joten ei hätää.
Eihän tämän nyt ihan näin monimutkaista tarttis olla? Pilvi Torsti ja Ihalaisen Late, tehkää herran tähden tälle järjettömyydelle jotakin.
kirjoituksiabuduaarista 
Tein muutamia päiviä tarvittaessa töihinkutsuttavana opettajansijaisena tässä kevään aikana ollessani työtön parantaakseni taloudellista tilannettani, kehittääkseni itseäni ja ehkä vähän kasvavaa nuorisoakin siinä sivussa. Paitsi että ei työ ole ihan helppoa, ei sen vastaanottamistakaan ole tehty aivan helpoksi.
Työtön työnhakija voisi taustastaan riippumatta päivittää mol.fi:n sivulle ammatikseen ”ennustaja”. Ennustajankykyä nimittäin häneltä kysytään paitsi monessa työhaastattelussa, joissa työnantaja katsoo tarvitsevansa työnhakijalta ennusteen siitä, sattuuko viidentoista vuoden päästä aurinko kiertämään maata vai vastoinpäin, myös siinä tapauksessa kun työnhakija erehtyy ilmoittautumaan käytettäväksi keikkatyöläiseksi.
Nimittäin jo siinä vaiheessa kun työtön lupautuu vastaanottamaan keikkatyötä ja siis pelastamaan äkillistä sijaista tarvitsevan työnantajan, puhumattakaan tämän ”asiakkaista” – esimerkiksi koululaisista – hänestä tulee lainsuojaton. Hän saa luvan odottaa soviteltua päivärahaa karenssissa niin kauan kuin siitä hyväkkäästä, joka on erehtynyt jäämään äkilliselle sairaslomalle, on saatu virkavapaapäätös, minkä jälkeen keikkatyöläiselle voidaan maksaa palkka, minkä jälkeen hänelle voidaan postittaa palkkatodistus.
Nyt keikkatyöttömän pitäisi pystyä ennustamaan, kuinka monta työpäivää keikkatöitä tehdään, mitä siitä maksetaan ja vielä saada palkkatodistuskin etukäteen. Tässä on sellainen pieni mutta, että en tiedä yhtään työnantajaa, joka antaisi palkkatodistuksen työstä, jota ei olla vielä maksettu saatikka tehty.
Jos työttömällä ei mainittavammin ole likviditeettiä, häneltä voipi jäädä vuokrat maksamatta. Ei hänen syömänkään pidä, jos hänellä ei ole pääsyä jalokätisen ystävän jääkaapille.
Pahaa pelkään, että työttömät eivät ole ammattiliittojensa ihan a-luokan jäseniä. Niin pahasti ne ovat unohtaneet sen, miten työn ja työttömyyden muuttuvat statuspäivitykset voi yhdistää. Ammattiliittoihin kuuluvien työttömien saavutettu etu, ansiopäiväraha muuttuu helposti saamattomaksi eduksi sen jälkeen kun rehellinen keikkatyötön ilmoittaa vaikka yhdestäkin siivoustunnista.
Kyllä, harmaaseen talouteen pitää tarttua kovalla kädellä. Tästä olen ihan samaa mieltä joka ainoan poliittisen puolueen kanssa. Ja sillä toisella kädellä pitää kaikki työ tehdä ihan oikeasti kannattavaksi ja rehellisesti ilmoitettavaksi. Siis myös sen tekeminen, ei vain teettäminen. Myös keikkatyö on työtä.