Luitte oikein: tissiprotesti. Ei tissiproteesi, vaikka niistäkin on ollut julkisuudessa paljon puhetta viime aikoina.
Luin saksalaisesta feministiraamatustani eli Emma-lehdestä artikkelin Ukrainassa syntyneestä FEMEN-liikkestä, jonka tunnuksena ovat pornahtavat protestiperformanssit sekä mielenosoitukset, joissa kuljetaan tisut paljaana prostituutiota, ihmiskauppaa ja korruptiota vastaan.
Ukrainan FEMEN:istä uutisoitiin syksyllä Suomessakin, mutta vasta Emman artikkeli herätti minut pohtimaan asiaa tarkemmin. FEMEN-aktivistit ovat syksyn ja talven mittaan iskeneet myös läntisen Euroopan metropoleihin: Pariissa he osoittivat mieltä Dominique Strauss-Kahnia, Roomassa Berlusconia ja Vatikaanissa Paavia vastaan.
FEMEN-liike herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Peukku ylös, alas vai perseeseen? Eikö naisliikkeellä ole muuta keinoa saada näkemyksiään esiin kuin paljastamalla vaatimustensa kylkiäisenä myös tissit? Kai tämä sitten on sitä huomiotaloutta.
Ukraina ei tietenkään ole Suomi. Ukrainassa naisten asema on heikko taloudessa ja politiikassa. Suomessa meillä on paksustivoiva tasa-arvokoneisto, joka pyörii poliittikkojen, virkamiesten ja työmarkkinajärjestöjen paperia ja puhetta tuottavien työmyyrien voimin. Täällä naiset toimivat vallan kammareissa ja maitorauhaset voivat jäädä kodin yksityiseen piiriin niitä tarvitseville. Vai tarvittaisiinko Suomessakin tissejä avuksi? Saisiko väsähtänyt Naisasialiitto Unioni uutta virtaa lisäämällä touhuun vähän seksiä?
Katselin tarkemmin lehdessä olevaa kuvaa Kiovasta. Jotain komeaa on siinä, että strippiluolasta vetäistyn näköinen nainen karjuu alkukantaisesti ja kohottaa plakaattia, jossa lukee ”nainen ei ole kauppatavara”.
Joka tapauksessa enemmän tai vähemmän stripparin näköiset tissinaiset kuuluvat arkiseen mediakuvastoon. En usko, että on ainakaan haitaksi rikkoa ja muunnella kuvaa. Ja jos markkinamiehet kuitenkin takovat tisseillä rahaa, niin miksipä naiset eivät voisi sitten käyttää niitä oman sanomansa levittämiseen. Kuten aktivistit toteavat Emmassa: ”Teette vartaloistamme objektin? Me teemme niistä aseen!”
Mietin tosin, haluaisinko itse osallistua tämän tyyppiseen toimintaan. Epäilystä herättää se, että kuvissa mielenosoittajat ovat pyykkilautavatsaisia, hemaisevia ja kiinteätissisiä nuoria naisia. Entä jos ei ole pyykkilautavatsaa ja nännit katselevat alaviistoon? Toisaalta lehdessä kerrottiin, että erään FEMEN-aktivistin 63-vuotias äiti osallistuu toplessina mielenosoituksiin. Hän ei varmaan ole enää kovin kiinteätissinen (anteeksi ageistiset ennakkoluuloni). Jos liike leviäsi laajemmalle, niin tällä tavoin saataisiin näkyville muitakin kuin vain mediassa vilauteltuja täydellisiä rintavarustuksia (juuri niitä proteeseja). Sehän olisi vain hyvä asia.
Jos Helsingissä pidetäänkin lutkamarssin sijaan ensi kesänä FEMEN-marssi esimerkiksi ihmiskauppaa vastaan, lähtisinkö mukaan? Jos kysyy veikkausta avopuoliskoltani, saa todennäköisesti oikean vastauksen. Hän tietää mieltymykseni rentoon, naapuruston näköyhteyksistä piittaamattomaan kotoiluun.
kirjoituksiabuduaarista 